Tutkimus julkaistiin Globalization and Health -lehdessä. Siinä kartoitettiin 200 kansallista lainkäyttöaluetta, ja tulokset osoittavat, että palavia savukkeita ja sähkösavukkeita koskeva makusääntely vaihtelee huomattavasti eri puolilla maailmaa. Claire L. Man, Holly Jarman, Praneetha Vissapragada ja Jamie Hartmannin toteuttama tutkimus paljastaa, miten maiden sisäinen politiikka hajauttaa tupakoinnin torjuntaa yhdentyneillä globaaleilla markkinoilla.
Neljä erilaista sääntelymallia
Maustettujen nikotiinituotteiden maailmanmarkkinat ovat kasvaneet nopeasti viimeisten viiden vuoden aikana, mutta kansalliset säädökset eivät ole yhtenäistyneet. Tutkijat tunnistivat eri puolilla maailmaa neljä erilaista sääntelymallia:
| Sääntelyluokka | Lainkäyttöalueiden määrä | Sääntelyn ominaispiirre |
|---|---|---|
| Kumpaakaan tuoteryhmää ei rajoiteta | 41 maata | Salliva suhtautuminen molempiin tuoteryhmiin. |
| Molempia rajoitetaan | 16 maata | Tiukkoja kieltoja sovelletaan yhdenvertaisesti sähkösavukkeisiin ja savukkeisiin. |
| Sähkösavukkeita rajoitetaan tiukemmin | 40 maata | Sähkösavukkeiden makuja koskevat kiellot ovat tiukempia kuin perinteisen tupakan kohdalla. |
| Savukkeita rajoitetaan tiukemmin | 39 maata | Savukkeiden makuja rajoitetaan tiukemmin kuin sähkösavukkeiden makuja. |
Poliittinen talous ohjaa sääntelyvalintoja
Maut houkuttelevat uusia käyttäjiä, ylläpitävät nikotiiniriippuvuutta ja lisäävät terveysriskejä. Sähkösavukkeiden sääntely tekee päätöksenteosta monimutkaisempaa, sillä päättäjien on punnittava nuorten käytön yleistymistä ja haittojen vähentämistä aikuisilla. Tutkimuksen mukaan sääntelyeroja eivät kuitenkaan selitä ensisijaisesti kansanterveydelliset keskustelut.
Sen sijaan tilastolliset yhteydet osoittavat, että maan hallintotapa, institutionaalinen toimintakyky ja asema maailmanlaajuisessa tupakkataloudessa vaikuttavat merkittävästi sääntelyyn. Maat, joiden valtion toimintakyky on vahva tai joiden poliittinen rakenne on tietynlainen, asettavat erilaisia rajoituksia kuin maat, jotka ovat riippuvaisia tupakan maatalouskaupasta tai kotimaisesta valmistuksesta.
Nämä rakenteelliset realiteetit vaikeuttavat kansainvälisten toimien yhtenäistämistä jatkuvasti. Kansainväliset järjestöt kehottavat koordinoituihin kieltoihin, mutta kotimaiset taloudelliset paineet ja eri sidosryhmien näkemyserot ylläpitävät sääntelyn epätasaista tilkkutäkkiä eri puolilla maailmaa.
